Kalevalan päivänä 28.2.2016

Samaa sukua

Kalevalaisten Naisten Liiton tämän vuoden teemana on Samaa sukua.

Helvi Hämäläinen (1907-98) kirjoittaa runossaan Suomalaissuku:
”Suomalaiset eivät ole kenenkään sukua
Suomalaiset syntyvät järvistä ja kivistä
He astuvat esiin lähteistä ja puroista
Kivet maassa ovat heidän luittensa sukua.”

Kaikkihan me tiedämme suomen kuuluvan suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Äidinkielemme ei kuulu ruotsin tavoin indoeurooppalaisiin kieliin. Lähisukulaisia ovat viro ja joukko Itämeren rantojen pienehköjä kieliä. Täällä Ruotsissa on syytä mainita myös meänkieli, Tornionlaakson kieli, jota Suomessa pidetään murteena, Ruotsissa omana kielenä. Kysymys ei ole kielitieteellinen vaan liittyy tornionlaaksolaisten identitettiin. Etäisempänä sukulaiskielenä puhumme usein unkarista. Jotkut oleelliset sanat kuten veri – ver ja vesi-ves muistuttavat yhteisestä alkuperästä. Mutta me emme ymmärrä unkaria sen enempää kuin ruotsalaiset toista indoeurooppalaista kieltä esim. persiaa. Nuoruudessani kerrottiin tarinaa siitä, että Uraalista vaeltaessamme toinen kyltti viittasi Unkariin ja toinen Suomeen, lukutaitoiset valitsivat Unkarin.

Eräs kielihistoriallinen käsitys selittää kielten yhteisen alkuperän biologis-geneettisellä ajatuksella ihmisen vaiheista. Nykyiset kieliperheet ovat kehittyneet yhteisestä euraasialaisesta alkukielestä, josta sekä indoeurooppalaiset että uraaliset kielet ovat saanet alkunsa noin 50 000 vuotta sitten.

Kalevi Wiik julkaisi vuonna 2002 kirjan Eurooppalaisten juuret

Kirja valittiin Tieto-Finlandian ehdokkaaksi. Se herätti laajan keskustelun lehdistössä. Yli 1300 henkilöä pyrki kuuntelemaan Helsingin yliopiston Tieteen päivien väittelyä suomalaisten alkuperästä. Vastapuoli vertasi Wiikin ajatusta Sigurd Wettenhovi Aspan (1870-1946) väittämään, että suomalaiset ovat Egyptin, Intian ja Kiinan muinaisten korkeakulttuurien perustajia.

Kalevi Wiikin perusteoria on, että suomalaiset ovat pohjoisen Euroopan kanta-asukkaista ja suomalais-ugrilainen kieli noin 7 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua yksi Euroopan kolmesta tärkeimmästä välittäjäkielestä, ns. lingua francasta. Suomalais-ugrilaisen kielen puhujat ovat hallinneet jääkauden jälkeisen Euroopan keskeisiä vyöhykkeitä ja siirtyneen etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Alkukotia ei ollut. Hän perustaa olettamuksensa arkeologian ja genetiikan varaan ja toteaa, ettei kielitiede yllä 6 000 vanhempiin asioihin.

Suomalaisuutta on runon muodossa kuvattu toisellakin tavalla.

Jorma Etto (s. 1931): Suomalainen
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä
Kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
Sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
Ja vastarannalla on toinen samanlainen
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri
Koskaan se ei ole yksin ja kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
Ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Jorma Etto kirjoitti tämän runon vuonna 1964. Onneksi täältä Ruotsistakin on viimeisen puolen vuosisadan aikana kadonnut lehtien otsikkona ”En finne igen” - Taas suomalainen. Paikallinen lehtemme Göteborgs-Posten julkaisi joulun alla uutisen, jonka mukaan 100 000 suomalaisella on geenimuutos, mistä johtuu huono kyky sietää alkoholia. Asiaa oli tutkittu Helsingin yliopistossa, sitä sensijaan ei uutisessa ilmoitettu. Emme saaneet tietää, ketkä muut kantavat samaa muutosta. Henkilökohtaisesti tunnen monia ruotsalaisia joiden viinan kesto on heikko.

Toisaalta vaikuttaa siltä, että meillä ruotsinsuomalaisilla on ”rähinägeeni”. Liittyyköhän se tähän geenimuutokseen? Voisiko eripuraisuus liittyä niihin syihin, miksi jätimme Suomen? Vai johtuuko se ruotsalaisesta konsensuksesta, yhteisymmärryksestä, lagom-mentaliteetistä ja sen vastakohtana suomalaisten tavasta ilmaista asia, niinkuin se on.

Me ruotsinsuomalaiset tunnumme olevan samaa sukua. Suomessa emme ole enää oikein suomalaisia, Ruotsissa emme ole ruotsalaisia. Meistä on tullut aivan oma lajinsa homo sueco-fennicus, monella tosin identitetti on eksyksissä. Meitä elää muuallakin, Suomessa meitä on lähes 300 000!

Yhteinen historia

Varhaiselta keskiajalta vuoteen 1809 Ruotsilla ja Suomella on yhteinen historia, me kuuluimme samaan valtakuntaan. Koska Ruotsissa ei virallisesti voitu juhlia Suomen menetystä, täällä kutsuttiin vuotta 2009 Merkkivuodeksi (Märkesåret). Yhteisellä ajalla suomea puhuttiin koko valtakunnassa, eniten Tukholmassa ja Määlarin laaksossa suomalaismetsien ja Tornionlaaksion lisäksi.

Metsäsuomalaiset olivat Ruotsissa ja Norjassa asuneita suomalaisia, jotka siirtyivät 1580-luvulta alkaen Savosta ja Pohjois-Hämeestä Keski-Skandinavian havumetsäsyöhykkeille uudisviljelijöiksi. Muuttoon oli useitakin syitä, yksi oli Kustaa Vaasan nuorimman pojan Kaarlen lupaus seitsemän vuoden verovapaudesta niille, jotka ryhtyivät asuttamaan hänen herttuakuntansa asumattomia alueita. Muina syinä kotiseudulta lähtöön on tapana viitata nuijasotaan (1569-70) ja sitä seuranneeseen nälänhätään.

1630-luvulla, jokivarsien ruotsalaiset kävivät vihamielisiksi näitä suomalaisia kohtaan sillä alueilla oli tehty runsaita mineraalilöytöjä, jotka johtivat ruotsalaiseen kaivostoimintaan. Niinpä kaskenpoltto ja metsien asuttaminen kiellettiin. Vuodelta 1646 on julistus, jonka mukaan jokaiselta suomalaiselta poltettiin talo ja heistä tuli henkipattoja, jos he eivät halunneet oppia ruotsia. Pakkoruotsia sanan varsinaisessa merkityksessä! Monia metsäsuomalaisia vangittiin ja lähetettiin siirtolaisina Uuteen Ruotsiin Pohjois-Amerikkaan.

Myöhemmin metsäsuomalaiset unohtuivat, kunnes kiistelty kielitieteilijä ja kansatieteilijä Carl Axel Gottlund ryhtyi ajamaan heidän asioitaan. Gottlund teki opintomatkoja suomalaismetsiin, kirjoitti muistiin tapoja, perinteitä ja runoja. Hän aloitti määrätietoisen työn metsäsuomalaisten elinolojensa parantamiseksi. Gottlund perusti mm. 3 seurakuntaa. Hän kirjoitti Kalevalan syntysanat ja halusi perustaa myös metsäsuomalaisen kihlakunnan: Fennian. Siksi hänestä on tullut suomalaisten hallintoalueiden isä ja hänen syntymäpäiväänsä (24.2.1796 ) vietetään ruotsinsuomalaisten päivänä.

Nykyisin metsäsuomalaisista on muistona enää suomalaisperäistä paikannimistöä. Alueella on kuitenkin herännyt innostus suomalaiskulttuuriin ja muun muassa Hälleforsissa on museo ja siellä on poltettu tervamiilu vanhaan metsäsuomalaiseen tapaan. ”Finnstigen” kertoo metsäsuomalaisten historiasta myös musikaalina.

Metsäsuomalaisten jälkeläisiä ovat poplaulaja Björn Skifs, jalkapallonvalmentaja Sven-Göran Eriksson, Nobel-palkittu ekonomisti Gunnar Myrdal ja Ruotsin pitkäaikainen pääministeri Tage Erlander. Nykyään voimme todeta, että Ruotsin kuningasperheeseen on päässyt kaksi metsäsuomalaistaustaista: prinssi Daniel ja prinsessa Sofia. Suomalaisista on tullut sisäsiistejä ja salonkikelpoisia.

Vaikka suomen kieli on metsäsuomalaisten alueilla nykyään kuollut, suomalaisuus elää asukkaiden ulkonäössä ja kirjallisuudessa.

Moni teistä muistaa varmaan Helsingin Sanomien Karin pilapiirroksen, jossa Tage Erlanderin kuvan vieressä ihan samannäköinen savolaisperhe keskustelee Tagen savolaisjuurista. Kuvan kissakin on Tagen näköinen. En tiedä, onko pääministeri Stefan Löfvenilla suomalainen tausta, mutta ulkonäöltään hän muistuttaa kovasti tangolaulaja Eino Gröniä.

Dan Andersson, Selma Lagerlöf ja Mikael Niemi

Suomalaisuus on vaikuttanut myös Ruotsin kirjallisuuteen. Läheisyys näkyy esim. Dan Anderssonin runoissa. Lars Andersson puolestaan kirjoitti pari vuotta sitten romaanin Lomjanguten, 1800-luvulla eläneestä mestaripelimanni Per Jonsson Lumiaisesta. Selma Lagerlöf käytti taitavasti suomea Peukaloisen matkoissa. Hanhien nimethän ovat Yksi Vassijaurelainen, Kaksi, Kolme, Neljä, Viisi ja Kuusi. Johtajalinnun nimi oli Akka, aivan niinkuin Kalevalassa. Tästä syystä kirjan koulussa lukeneet ruotsalaiset osaavat laskea kuuteen suomeksi. Kun Nils muuttui Peukaloiseksi hän rupesi puhumaan eläinten kieltä, suomea.

Mikael Niemen mukaan Tornionlaakson hirvet puhuvat suomea. Suomalaiset perinteet elävät vaikka kaikki eivät ymmärräkään, mitä hirvet sanovat. Suomi ei ole Ruotsissa ainoastaan eläinten ja mystikaan kieli, laestadiolaisille siitä tuli myös uskonnon kieli.

Suomi on lainannut paljon sanastostaan ruotsista. Läntisten murteiden arkikielen lisäksi kirkon, koulun, virastojen, sotalaitoksen sanasto on kovin ruotsalaisvaikutteista. Ruotsi sensijaan on lainannut suomesta vain harvoja sanoja. Useimmat liittyvät suomalaisiin ilmiöihin, kuten sisu, vanhohin taitoihin suutaroida ja käyttää tuohta: kontti, kenkä, pieksu ovat ruotsiksi kont, känga, pjäxa. Jo ennen Palmrothia suomalaiset osasivat tehdä kenkiä. Tavallisin lainasana on kuitenkin pojke, joka käytännössä ohitti vanhat ruotsalaiset: gosse ja dräng. Uusin on neutraali henkilöpronomini hen.

Paikannimissä elävät suomalaisnimet edelleen muuallakin kuin metsäsuomalaisten alueilla: Noppikoski, Haparanda, Pajala.

On ilmeistä, että huumori on osa kulttuuria. On vaikea olla hauska vieraalla kielellä, ehdottomasti vaikeinta on ironia, satiiri tulkitaan helposti väärin. Viime viikolla näin ruotsalaisen elokuvan ” Mies joka rakasti järjestystä/En man som heter Ove”. Pidin sitä hieman traagisena kertomuksena vanhenevasta miehestä. Fredrik Backmanin saman niminen romaani on kuulemma hauskempi. Elokuva on ruotsalainen Mielensäpahottaja.

On vaarallista puhua tällä tavalla suomalaisista ja ruotsalaisista. Valitettavan usein ennakkoluulomme vain lisääntyvät. Se ei ole tarkoitukseni. Kaikki olemme yksilöitä ja huumorintaju vaihtelee. Suomessa väitetään - tätä ei ole syytä kertoa ruotsalaisille – että suuren suomalaismuuton seurauksena älykkyysosamäärä nousi sekä Ruotsissa että Suomessa.

Riikinruotsalainen Suomessa asuva näyttelijä ja kirjailija Anders Larsson kuvaa mielestäni humoristisesti Kalevalan sankareita kirjassaan Laiskojen Kalevala:

”Toisilla on, toisilla ei, hyvä onni rakkaudessa,
Vaikkapa tuo Ilmarinen, uskalias yrittäjä,
Samoin vaka Väinämöinen, aina veti vesiperän,
Kumpainenkin kilvoitteli vaan sai nuolla näppejänsä,
Kun taas lieto Lemminkäin sen kuin tuli, näki, voitti.”

Tänään Suomessa liputetaan, juhlitaan suomalaista kulttuuria ja Kalevalaa. Hyvää Kalevalan päivää!